Silvennoisen Suvivieras, osa 7: Valtteri Pulli
"Minun täytyy pystyä antamaan näyttöjä, että pystyn Liigassa myös pelaamaan!"
Valtteri Pulli on ollut minulle pitkälti samanlainen tapaus, kuin Eetu Anttila. Tiedän kuka hän on, morjestamme hallin käytävällä, kun kävelemme toisiamme vastaan, mutta jo minuutin verran kahvipöydässä istuttuamme, olemme puhuneet enemmän kuin koskaan aiemmin yhteensä.
Pullin tarinassa kiekkoilijana ei ole vielä ehtinyt olla kovin erikoisia käänteitä, paitsi nyt tietysti se, että Pulli on niitä heppuja, joita on mahdoton olla huomaamatta. Lähes kaksimetrinen pakki kun on sen verran pitkälti yli kiekkoilijan keskimitan, että hänet erottaa kyllä joukosta.
Mutta muutoin ja senkin äärellä hän on saanut kypsyä rauhassa Liigan portteja kolkuttelevaksi pelimieheksi. Kasvu oli näet tasaista, joten Pulli sai venähtää 197 sentin mittaansa ilman, että pakka olisi mennyt sekaisin roiman pyrähdyksen takia. Lisäksi hän on oiva osoitus siitä, miten pelaajalla voi olla aikuisikään tullessa vyöllään jo useampi edustettu seura saman kylän sisällä.
Pulli on ottanut ensiaskeleensa kiekkoilijan polullaan Turun Kisa-Veikkojen luistelukoulussa. Sieltä tie vei TUTO:on, joka laskettaneen myös Pullin kasvattajaseuraksi. Hän itse ainakin ajattelee asian niin. Siirto Tepsiin tapahtui ehkä hieman myöhemmin kuin ”normaalisti”.
Tai ainakin sikäli kuin itse olen ymmärtänyt, niin useimmiten siirto tapahtuu viimeistään C-junnuna. Pulli pelasi kuitenkin vielä kauden 2016-2017 B-junnujen Mestistä TUTO:ssa ja koki kehittyneensä paljon etenkin kiekollisessa pelissä saatuaan pelata kutakuinkin juuri niin paljon kuin jaksoi.
Seuraavaksi kaudeksi tie vei TPS B-junnuihin, jossa pelasivat muun muassa Aarne Intonen, Juuso Pärssinen ja Mikael Pyyhtiä sekä osan kaudesta myös eräskin Kaapo Kakko.
Pulli kävi myös Kerttulin urheilulukiota ja oli mukana Turun Seudun Urheiluakatemiassa, joten arki ja ympäristö muuttuivat roimasti Tepsiin siirtyessä.
– Ero oli iso. Olin TUTO:ssa tottunut pelaamaan niin paljon. Pelasin ylivoimaa, alivoimaa ja kaikkea mahdollista. Tepsissä se kilpailutilanne oli aivan eri. Siinä tuli myös se hyppy harjoittelumäärissä, mutta toisaalta oli enemmän myös auttavia tahoja, kuten fysiikkavalmentaja ja kouluvalmentajat sun muut.
– Meillä oli maanantaista torstaihin aamujäät ja ne oli koulun aamujäät, mutta käytännössä kaikki Tepsin B-junnuissa pelanneet niihin pääsivät. Siellä oli porukkaa Kerttulin urheilulukiosta ja kauppaopistosta. Kalle Sahlstedt veti ne jäät ja meidän joukkueemme valmentaja Hermanni Vidman oli mukana myös, joten ne olivat vähän kuin joukkueen aamujäät ja väitän, että ne olivat todella hyvä asia.
Pulli pääsi heti ensimmäisellä TPS-kaudellaan myös osaksi kultajahtia. Tepsin B-junnut aloittivat playoffit riemukkaasti kepittämällä Lukon puolivälierissä voitoin 2-1, mutta mitali jäi lopulta haaveeksi.
– Jos muistan oikein, niin välierässä tuli tukkaan Tapparalta ja pronssipelissä Kärpiltä. Se meni vähän vihkoon se turnaus.
On helppo ymmärtää Pullin lausunto, sillä molemmissa peleissä Tepsi antoi vastustajalle heti kättelyssä kolme maalia etumatkaa, kiri vähintään takaa tasoihin, mutta menetti otteen voitosta lopussa.
Kuten sarjan neljännessä osassa kävimme Eetu Liukkaan kanssa läpi, niin A-junnujen kultajuna jäi asemalle kahtena vuonna peräkkäin ja Pullin oltua myös kyydissä, oli tämä kevään 2018 B-junnujen Final Four –turnaus ainoa kerta, kun Pulli on junnu-urallaan pelannut SM-mitaleista. C-junnujen Mestis-hopea toki plakkarista löytyy, mutta ehkä seuraavan kerran Pulli hakeekin täytettä mitalikaappiinsa miesten pelien puolelta.
Toki liigapaikka on vielä vasta haave, mutta Pulli pääsi viime kaudella kahdeksan pelin verran mittaamaan itseään Liigan puolella. Kun otetaan huomioon viime kauden erikoisuudet rajoitusten suhteen, niin Pulli pääsi ottamaan ensimmäiset piirrot liigajäihin varsin komealla tavalla.
– Sen muistan, että jännitti ennen peliä kovasti. Se oli kotiavaus Lukkoa vastaan. Toki koronarajoitukset vaikuttivat silloinkin, mutta monta tuhatta ihmistä oli katsomassa ja vastassa oli mestarisuosikki, joka lopulta voittikin sitten koko homman. Oli kyllä jännittävät asetelmat ennen peliä ja joukkueella oli näytön paikka. Sellainen lakanakin taisi olla katsomossa. Aloitimme hyvin, mutta sitten vastustaja taisi tehdä pari nopeaa maalia. Teimme pienen comebackin ja otimme voiton kotiin. Kyllä se oli yksi siisteimmistä peleistä, mitä olen päässyt pelaamaan ja tulen varmasti aina muistamaan sen.
Pulli ei ole missään kohtaa ollut mikään läpeensä hehkutettu superlupaus, vaan hän on hivuttautunut liigakuvioihin mukaan vähän takavasemmalta. Samalla tavalla kävi myös alle 20-vuotiaiden maajoukkueen suhteen, sillä Pullihan oli myös mukana viimeisillä MM-leireillä Pärssisen, Pyyhtiän, Ruben Rafkinin ja Eemil Viron tavoin.
Pullin kohtalona oli lopulta putoaminen kisakoneesta. Harmillista tässä oli se, että hän ei lopulta päässyt näyttämään kunnolla kynsiään pelitilanteessa, sillä viimeinen harjoituspelireissu toi tarinaltaan mieleen eräänkin turkulaisen palloiluseuran Oulun retken viime syksyltä. Tässä toki oli mittakaava painoarvoltaan huomattavasti isompi.
– Se oli mielenkiintoinen tapaus. Meidän oli tarkoitus pelata viimeiset pelit ennen kisoja Ruotsia vastaan Malmössä. Lensimme sinne, treenasimme pari päivää ja ensimmäisenä pelipäivän aamuna tuli tieto, että Ruotsin joukkueessa on koronatartunta. Vedimme sitten vielä yhden jäävuoron ja seuraavana päivänä tulimme Helsingin kautta kotiin.
– Vähän harmittaa, että se näytönpaikka jäi nyt siihen, mutta kun kisat olivat joulukuussa, niin joukkueella oli oma karanteeninsa ennen Edmontoniin lähtöä ja olin siellä mukana. Treenasin heidän mukanaan kuplassa ja sitten tuli tieto, etten lähde kisoihin. Se oli siinä hetkessä tietysti pettymys, mutta osasin odottaa sitä.
– Olin jutellut päävalmentaja Antti Pennasen kanssa jo ennen karanteenin alkua ja kun olin ollut mukana U20-leireillä varasijoilla, niin kyllä se siitä selväksi kävi, kun aloin pakkeja laskemaan. Ja kova pakistohan sinne lopulta lähti.
– Pennanen kysyi vielä ennen karanteenia, että haluanko jäädä sinne, vaikka hän ei voikaan luvata kisapaikkaa. Tartuin totta kai tilaisuuteen, koska yksikin tartunta jos olisi tullut, vaikka se olisi tietysti ollut ikävä juttu sille pelaajalle, niin se olisi voinut tarkoittaa, että pääsen kisoihin mukaan, niin en halunnut jättää korttia katsomatta.
Muistan itse yllättyneeni kovastikin, mutta ehdottoman positiivisesti nähdessäni Pullin nimen viimeisessä leiriryhmässä, joten on pakko kysyä, että tuliko valinta hänelle itselleen puskista?
– Kyllä se pienimuotoinen yllätys oli, että sinne Ruotsiinkin kutsuttiin, kun en ollut kesäleireillä lainkaan mukana. Ilmeisesti valmennusjohto oli pitänyt otteistani liigakaukalossa, kun nimenomaan syksyllä pelejä pelaamaan pääsin. Hyvältä se tuntui ja siitä sai myös pienen itseluottamusbuustin, että ainakin jonkun mielestä olivat pelit menneet hyvin.
Olen perin hyvilläni kuullessani, että Pulli pystyi pettymyksestä huolimatta katsomaan myös kolikon toista puolta.
– Nuorempana en päässyt pelaamaan lainkaan ikäkausimaajoukkueissa, joten se oli minulla takaraivossa, että maajoukkuepelejä olisi hieno pelata. Totta kai oli pettymys, etten itse kisoihin päässyt, mutta oli hienoa, että sain kuitenkin muutaman pelin pelata ja pääsin vähän pyörimään niissäkin piireissä.
Ilkeyskytkin tilauksessa
Kuten aiemmin tuli mainittua, Pulli kävi Kerttulin urheilulukiota ja pelihommien ohella kirjoitti viime joulukuussa ylioppilaaksi. Heti, kun pääsen onnittelemasta paljastuu, että minun on syytä onnitella vielä tuoreemmasta saavutuksesta. Tavatessamme Pulli on nimittäin saanut paria päivää aiemmin kuulla saaneensa paikan Turun yliopistosta.
– Pääsin opiskelemaan tieto- ja viestintätekniikkaa ja odottelen vielä materiaalitekniikan tuloksia. Totta kai jatkan jääkiekkoa päätoimisesti, joten saa nähdä miten saan arjen toimimaan. Tarkoitus on opiskella pelaamisen ohella sen verran kuin pystyn.
– Koulu alkaa syyskuun alussa ja täytyy sinne soitella sekä selvitellä asioita. Tieto tuli tosiaan ihan vasta ja yllättäen, niin kaikki on vähän auki vielä.
Pulli on valinnut kovan tien, mutta taatusti palkitsevan sellaisen. Kovissa peliruuhkissa koulun yhdistäminen kiekkoiluun on taatusti haastavaa, mutta kiitos tulee seisomaan lopussa. Kaiken taustalla on erittäin viisas ajatus, jonka soisin olevan yleisempi urheiljoiden keskuudessa.
– Koen, että se on järkevää ja se voi olla jopa ihan hyvä asia, että minulla on muutakin siinä rinnalla ja että aivot saavat muutakin virikettä jääkiekon lisäksi. Eikä jääkiekkoura kuitenkaan ikuisuutta kestä, vaikka kaikki menisikin hyvin ja saisin pelata vaikka 35-vuotiaaksi asti, että mitä sen jälkeen tulee? On hyvä, että minulla on jonkinlainen perusta alla, jonka päälle sitten rakentaa. Ei siitä ainakaan haittaa ole.
Niinpä. Ja itsestähän se on kiinni, koska tämä kahden lajin tasapainottelu vaatii itsenäistä työtä ja oikeanlaista mentaliteettia. Ja jos sellaisia etsiä haluaa, niin tässä saattaa piillä yksi pieni hopeareunus, jonka korona on tuonut muassaan.
– Korona on pakottanut kouluja panostamaan etäyhteyksiin ja luentojen tallenteita voi katsoa netistä oman aikataulun mukaisesti. Riippuu varmaan vähän viikostakin, mutta Liigassa saattaa olla vain yhdet treenit päivässä ja siinä tapauksessa ne ovat ohi jo aikaisin iltapäivällä, niin siinä on sitten loppupäivä aikaa ja näin voin tehdä jotain järkevääkin sillä ajalla. Kyllä siinä pystyy aina jotain tekemään ja kaikki se, mitä pystyy tekemään, on aina plussaa.
Pelaajana Pulli on isokokoinen puolustava pakki, joka pystyy antamaan hyvän ykkössyötön. Uuteen kauteen valmistautuessa hän kertoo panostaneensa fysiikkapuoleen, keskivartalonsa vahvistamiseen ja räjähtävyyden saamisen, jotta ison ukon liikkuvuus paranisi. Tehdessäni taustatöitä kuulen kuitenkin Pullin kohdalla puhuttavan siitä, että ison miehen pitäisi olla ilkeämpi.
– Tuosta olen kuullut paljon ja tiedostan sen itsekin, että isokroppaisen äijän pitäisi olla ilkeämpi. Se ei ehkä tule minulta niin luonnostaan, mutta koen, että sekin on asia johon pystyn keskittymään ja parantamaan sitä.
– Siihen on kehotettu ja sillä minä urani tulen luomaan, jos sellaista luoda haluan, että pystyisin olemaan se iso, ilkeä pakki, joka puolustaa hyvin ja on varma kiekon kanssa. Se on ehdottomasti sellainen juttu, mihin minun pitää satsata.
Tämä on kiehtova asia. On aivan eri asia kehittää laukausta tai luistelua kuin henkistä ominaisuutta. Esimerkiksi laukomisessa on kuitenkin kyse taidosta, joka jokaisella pelaajalla on. Jokainen osaa jollain tavalla laukaista kiekkoa. Jokaisella on toki rajansa, mutta sitä voidaan hioa paremmaksi.
Tässä puhutaan luonteenpiirteestä, jota Pulli sanoo, että hänellä ei periaatteessa ole, tai ainakaan se ei ole millään lailla lähellä pintaa. Hänen pitää siis oppia olemaan kaukalossa toisenlainen ihminen kuin on. Kyseessä on henkinen kynnys, jonka yli hänen on päästävä. Eli hänen on siis luotava ilkeydestä taito, jota sitten voi kehittää ja hioa paremmaksi. Miten tämä tapahtuu käytännössä?
– Kai se on ihan vain henkilöstä kiinni. En tiedä pitääkö minun kuunnella jotain kirkonpolttomusiikkia ennen pelejä vai alkaa hakata kavereita treeneissä, josko se sieltä tulisi. Kaikkea pitää kokeilla ja selvittää, että millä se löytyisi.
– Kyllä se minultakin sieltä syvältä tulee, mutta tähän asti sitä on pitänyt kaivaa, eli se on tarvinnut jonkin ärsykkeen. Mutta sitä pitää miettiä, että miten saisin sen aina kytkettyä päälle.
Pulli on yksi monista nuorista pelaajista, jotka taistelevat alkavalla kaudella peliminuuteista. Tepsin pakisto on mielestäni vain parantunut viime kaudesta, joten yhtään ainutta ilmaista liigavaihtoa ei ole luvassa, joten kysyn, että miten Pulli suhtautuu kilpailutilanteeseen ja edessä olevaan haasteeseen?
– Pakisto vaikuttaa todella vahvalta, eikä pelipaikasta taisteleminen ole helppoa. Uskon ja toivon, että näytönpaikan saan ja sitten se pitää pystyä ottamaan. Satsaan siihen, että pystyn olemaan luotettava ja varma. Että kun valmennus minut askiin laittaa, niin siellä täytyy myös suorittaa hyvällä tasolla. Nuorilla pelaajilla, kuten minullakin, voi usein se taso heitellä ja kentällä voi tulla virheitä. Sen opin liigapeleistä, että vastustaja myös rankaisee virheistä.
Suurin asia, mikä minulle jäi Pullista viime kauden peleistä mieleen oli se, että vaikka virheitä hieman sattuikin, niin hän osasi nollata ne nopeasti.
– Nuorempana oli ongelmaa sen kanssa, että oli vaikeaa päästä yli virheistä. Nyt koetan vain olla murehtimatta niitä ja kliseisesti keskittyä seuraavaan vaihtoon, kun se surkutteleminen ei ainakaan mitään auta.
– Se on paljon myös kiinni ilmapiiristä, minkä pelaajat ja valmennus luovat. Minusta tuntuu, että viime kaudella ilmapiiri oli hyvä ja kannustava. Muistan, että jos kämmi sattui, niin penkillä oli heti joku kokeneempi pelaaja, kuten vaikka Lajusen Ville, heti sanomassa, että ”hei, otetaan tuo seuraavassa vaihdossa takaisin”. Se auttaa paljon, että siellä oli kannustavia äijiä ympärillä.
Jos viime osassa puhuimme Eetu Anttilan kanssa siitä, että hänellä on edessä iso tilaisuus ja ura on ainakin jossain määrin vedenjakajalla, niin yhtä lailla myös Pullin uralla puhutaan jonkinlaisesta risteyskohdasta.
– Tavoitteena on päästä pelaamaan miesten pelejä. Jos ollaan realistisia, niin tuskin ehkä kuuttakymmentä peliä pelaan, mutta jos pystyisin olemaan siinä rotaatiossa koko ajan mukana ja pelaamaan tasaisesti sekä hyvällä tasolla.
– Tämä on minulle iso kausi. Minulla on sopimus katkolla ja haluan ehdottomasti jatkaa Liigassa. Se tarkoittaa sitä, että minun täytyy pystyä antamaan näyttöjä, että pystyn Liigassa myös pelaamaan.
Vaikka puheet ovat hyvin realistisia ja Pulli pitää tiukasti jalat maassa, mutta se ei tarkoita sitä, että hänellä ei olisi kunnianhimoa. Hän vain etenee urallaan porras kerrallaan ilman haihatteluja.
– Pikkupojasta asti on ollut unelmana pelata siellä ison meren toisella puolen, mutta minulle on ollut luontaisempaa edetä pienten askeleiden kautta. Kun pelasin B:ssä, niin ajattelin, että haluan pelata koko ensi kauden A:ssa. Kun pelasin A:ssa, niin ajattelin, että haluan debytoida Liigassa. Kun se tapahtui, niin haluan edetä taas.
– Minulla ei ole kiirettä edetä, mutta pääasia on, että menen tasaisesti eteenpäin ja kehitystä tulee. Haaveeni ja tavoitteeni on tehdä itselleni tästä ammattilaisura. Missä se sitten tapahtuu, niin sen aika näyttää.
Markku Silvennoinen
– Kirjoittaja on Radio Cityn TPS-selostaja
