1980-1984
MESTARUUS KIERSI, MUTTA MITALEITA. TIPPUI
1979-80
Kaudelle 1979–80 TPS muuttui melkoisesti. Urpo Ylönen lopetti Tepsissä, mutta jatkoi uraansa vielä Saksassa muutaman vuoden. Jorma Valtonen otti vastuun maalilla. Jari Paavolasta tuli hänen aisaparinsa. Juhani Tamminen lähti Japaniin, Hannu Jortikka ja Jukka Koskilahti lähtivät kokeilemaan ruotsalaista jääkiekkokulttuuria. KooVeestä tuli Reima Pullinen, jonka vastineeksi KooVee sai Rauno Sjöroosin ja Pertti Vaelman. Kohua herätti Martti Jarkon siirtyminen Tapparasta Tepsiin. Oulun Kärpistä saatiin Henry Saleva.
Yhdessä HIFK:n kanssa TPS kamppaili sarjan kärjessä voittaen lopulta runkosarjan kolmen pisteen erolla. Toiveet nousivat Turussa taas korkealle. Välierävastustajaksi asettui Porin Ässät. TPS aloitti kotivoitolla, mutta Ässät voitti seuraavat kolme ottelua, ja näin TPS löysi itsensä kolmatta kertaa peräkkäin pronssiottelusta.
Ensimmäinen TPS – Kärpät –ottelu pelattiin Turussa ja Kärpät kuritti tepsiläisiä peräti numeroin 12–2. Kärpät voitti tiukan toisen osaottelun Oulussa Reijo Ruotsalaisen kolme sekuntia ennen varsinaisen peliajan loppua tekemällä maalilla 8–7. Pronssimitalit menivät Ouluun ja runkosarjan voittaja TPS jäi nuolemaan näppejään.
1980-81
Valmentaja Raimo Määttänen vaihtui Juhani Wahlsteniin, joka lähti johdattamaan TPS:ää mitaleille kaudella 1980–81. Juhani Tamminen teki paluun joukkueeseen Japanista, mutta joukkueella oli maalivahtiongelma. Jorma Valtonen oli lähtenyt Saksaan ja Jari Paavola Buffaloon. Seura asetti Paavolan siirron ehdoksi, että USA:sta oli lähetettävä Turkuun ammattilaismaalivahti. Turkuun saapuikin Buffalossa pelikokemusta saanut 24-vuotias Jim Bedard.
Liigan alkuotteluissa TPS:n maalia vartioi kuitenkin Rauno Sjöroos onnistuen tehtävässä mainiosti. Wahlstenin keksimä juju ylivoimassa oli sijoittaa Timo Nummelin vastustajan maalille ”hakattavaksi”. Hänen kykynsä kestää kipua sai näin oivaa käyttöä. Siinä sivussa Nummelin pääsi itsekin soittamaan viulua maalin merkiksi aina silloin tällöin.
TPS kamppaili koko kauden ajan Tapparan kanssa sarjan kärkitilasta. Tappara voitti runkosarjan, TPS tuli toiseksi ja Kärpät kolmanneksi. Kärpät puri pudotuspeleissä tieltään Ilveksen ja oli valmis taistelemaan TPS:ää vastaan välierissä. Kärpät meni finaaliin otteluvoitoin 4–1, ja voitti mestaruuden. TPS otti hyvitystä jälleen kerran pronssimitaleista voittaen HIFK:n otteluvoitoin 2–0.
1981-82
Pronssi ei kuitenkaan ollut tarpeeksi, vaan Turussa kaivattiin kullan kiiltoa yhä kiihkeämmin. Niinpä kaudelle 1981–82 lähdettiin rohkeasti julistaen toimitusjohtaja Johan Hollstenin johdolla, että ”kulta on värimme”. Tällainen avoin tavoitteellisuus koettiin muualla suomalaisittain vieraaksi uhoamiseksi.
Wahlsten sai kuitenkin toiseksi kaudekseen mainion materiaalin. Omat juniorit alkoivat ottaa paikkoja joukkueessa. Paluumuuttajiakin saatiin riveihin: Seppo ”Pappa” Lindström kelpasi Wahlstenille, vaikka ikää oli mittarissa jo 40 vuotta. Myös Seppo Repo palasi kaupunkiin pelihaluja uhkuen. Antero Lehtonenkin oli taas valmis pelaamaan TPS:n väreissä.
Ainoa merkittävä poislähtijä oli Henry Saleva. Jorma Valtonen tuli kesken kauden kaupunkiin ja hyppäsi remmiin Jim Bedardin pariksi. Kakkosvahtina ollut Jouni Rokama lähti Jali Wahlstenin kanssa hakemaan pelikokemusta Kanadasta. Pakkipareiksi muodostuivat Timo Nummelin – Hannu Virta, Seppo Suoraniemi – Heikki Leime, Seppo Lindström – Jouko Narvanmaa. Jari Hytti ja Pasi Virta täydensivät puolustusta tarvittaessa. Ykkösketjussa hyökkäsivät Leppänen – Jarkko – Hjerpe. Kakkosessa puursivat Aho – Tammelin – Haapaniemi. Kokemusta löytyi kolmikosta Tamminen – Repo – Lehtonen.
Nuorista hyökkääjistä Jukka Vilander, Esa Tutti ja Teppo Virta pelasivat muutaman ottelun. TPS vei runkosarjan nimiinsä. Välierissä TPS voitti Ässät suoraan kolmessa ottelussa ja loppuottelupaikka oli selvä. Vastaan asettui Tappara, joka pääsikin otteluvoitoin 3–1 juhlimaan mestaruutta TPS:n saadessa laihana lohtuna hopeaa.
1982-83
Juhani Wahlsten lähti kolmanteen valmentajakauteensa 1982–83 uusista asetelmista. Hopeajoukkueesta jatkoivat Martti Jarkko, Håkan Hjerpe, Jim Bedard ja Jari Hytti. Seppo Lindströn laittoi luistimet lopullisesti naulaan. Juhani Tamminen ja Seppo Suoraniemi lähtivät Japaniin syyskaudeksi vahvistamaan Kokudo Keikauta, mutta palasivat joulun jälkeen.
Nyt oli aika antaa omille junioreille tilaisuus läpimurtoon. Heistä muodostuisi uusi 1980-luvun turkulainen huippujoukkue. Kauden kulkua hankaloitti se, että pelaajista Jouni Rokama, Heikki Leime, Jouko Narvanmaa, Ari Vuori, Jali Wahlsten, Mauri Eivola, Jukka Vilander ja Kari Kanervo olivat kaikki suorittamassa asevelvollisuuttaan.
Uusina pelaajina porukkaan liittyivät Pekka Saikkonen ja Lasse Lindberg. Näiden nuorten selkärankana olivat joukkueen ikonit: Jorma Valtonen maalissa, Timo Nummelin puolustuksessa sekä Reijo Leppänen, Rauli Tammelin ja Seppo Repo hyökkäyksessä. Ennen kauden alkua Turussa pelättiin kokemattoman joukkueen romahdusta. Sarja etenikin ailahtelevaisesti. Kotona pelattiin mukavasti, mutta vieraissa kompuroitiin pahasti.
Vasta marraskuun lopussa, sarjan 19. kierroksella, TPS sai ensimmäisen vierasvoittonsa lyötyään Lukon Raumalla. Wahlsten saattoi todeta, että ”taklauspelikin kulkee, kunhan vain oppisimme osumaan vastustajiin.” Teppo Virta oli nimittäin taklannut Rauli Tammelinin pelikyvyttömäksi. Jouni Rokamasta oli Jorma Valtosen takana kasvamassa uusi, luotettava maalivahti. Kevätkausi toi pahan loukkaantumissuman. Sen uhriksi joutuivat kätensä katkaissut Jouko Narvanmaa ja Rauli Tammelin. Myös Jali Wahlstenin käsi kipsattiin.
Runkosarjassa TPS:n sijoitus oli neljäs ja sijoitus takasi kotiedun pudotuspelien puolivälierissä. Vastaan asettui jälleen Tappara, joka meni jatkoon Jokereita vastaan. TPS:n loppusijoitus kauden liigassa oli 5.
1982-83
Juhani Wahlsten lähti kolmanteen valmentajakauteensa 1982–83 uusista asetelmista. Hopeajoukkueesta jatkoivat Martti Jarkko, Håkan Hjerpe, Jim Bedard ja Jari Hytti. Seppo Lindströn laittoi luistimet lopullisesti naulaan. Juhani Tamminen ja Seppo Suoraniemi lähtivät Japaniin syyskaudeksi vahvistamaan Kokudo Keikauta, mutta palasivat joulun jälkeen.
Nyt oli aika antaa omille junioreille tilaisuus läpimurtoon. Heistä muodostuisi uusi 1980-luvun turkulainen huippujoukkue. Kauden kulkua hankaloitti se, että pelaajista Jouni Rokama, Heikki Leime, Jouko Narvanmaa, Ari Vuori, Jali Wahlsten, Mauri Eivola, Jukka Vilander ja Kari Kanervo olivat kaikki suorittamassa asevelvollisuuttaan.
Uusina pelaajina porukkaan liittyivät Pekka Saikkonen ja Lasse Lindberg. Näiden nuorten selkärankana olivat joukkueen ikonit: Jorma Valtonen maalissa, Timo Nummelin puolustuksessa sekä Reijo Leppänen, Rauli Tammelin ja Seppo Repo hyökkäyksessä. Ennen kauden alkua Turussa pelättiin kokemattoman joukkueen romahdusta. Sarja etenikin ailahtelevaisesti. Kotona pelattiin mukavasti, mutta vieraissa kompuroitiin pahasti.
Vasta marraskuun lopussa, sarjan 19. kierroksella, TPS sai ensimmäisen vierasvoittonsa lyötyään Lukon Raumalla. Wahlsten saattoi todeta, että ”taklauspelikin kulkee, kunhan vain oppisimme osumaan vastustajiin.” Teppo Virta oli nimittäin taklannut Rauli Tammelinin pelikyvyttömäksi. Jouni Rokamasta oli Jorma Valtosen takana kasvamassa uusi, luotettava maalivahti. Kevätkausi toi pahan loukkaantumissuman. Sen uhriksi joutuivat kätensä katkaissut Jouko Narvanmaa ja Rauli Tammelin. Myös Jali Wahlstenin käsi kipsattiin.
Runkosarjassa TPS:n sijoitus oli neljäs ja sijoitus takasi kotiedun pudotuspelien puolivälierissä. Vastaan asettui jälleen Tappara, joka meni jatkoon Jokereita vastaan. TPS:n loppusijoitus kauden liigassa oli 5.
1983-84
TPS rukkasi valmennuksen uuteen uskoon kaudeksi 1983–84. Juhani Wahlsten siirtyi koko TPS-organisaation valmennuspäälliköksi ja uudeksi liigavalmentajaksi tuli Matti ”Mölli” Keinonen. Edellisen kauden nuoret pelaajat olivat vuoden harjaantuneempia lähtemään liigaan. Uusia nuoria olivat omista junioreista Harry Jaakkola ja Kari Numminen.
Kauden kiinnostavin nuorukainen oli kuitenkin Ylöjärven lahja suomalaiselle jääkiekkoilulle: Esa Keskinen. Juha Nurmi vaihtoi Tapparan paidan TPS:n mustavalkoiseen paitaan, ja Atlantin takaa palannut tapparalainen Jukka Porvari toi myös kokemusta joukkueeseen. Säkylästä tehtiin merkittävä kaappaus kun Ässien peruspakki Jukka Virtanen saatiin muuttamaan Turkuun.
Sarajevon olympiakisat olivat talvella 1984. Maajoukkuevalmentaja Alpo Suhosen ehdotuksesta olympiajoukkue pelasi kauden aikana kerran jokaista liigajoukkuetta vastaan. Pisteet laskettiin sarjataulukkoon. TPS voitti pelin 5–3. Valmentaja Keinonen kertoi: ”Pojat halusivat niin pirusti voittaa, ettei minun tarvinnut juuri asiaan puuttua”. Ottelussa kunnostautui erityisesti ns. ”nallipyssyketju” Leppänen – Keskinen – Aho, jossa 176-senttinen Esa Keskinen oli pisin. ”Essi” Keskinen teki pelissä 1+3 tehopistettä. Puolustajapari Petteri Lehto – Jukka Virtanen pelasi mainiosti, mutta vain Lehto kelpasi Suhoselle.
Kauden jatkuessa olympiakisojen jälkeen Tepsin pistesäkkiin tipahteli lisäpinnoja kohtuullisesti, mutta harmittavia tappioitakin kertyi. Jouni Rokama sai Keinoselta yhä enemmän luottamusta maalivahtina.
Ari Vuori palasi Tepsiin Pittsburghin farmijoukkueesta. Runkosarjassa TPS jäi kuitenkin viidenneksi ja se merkitsi puolivälieriä HIFK:ta vastaan. TPS pudotti edellisen kauden mestarit suoraan kahdessa ottelussa ja välierissä vastaan asettui taas Tappara.
TPS johti ottelusarjaa jo voitoin 2–0, mutta Tappara käänsi ottelusarjan suunnan ja meni finaaliin otteluvoitoin 3–2. TPS joutui lähtemään pronssiotteluun Ouluun, jossa Kärpät oli kärsinyt kirvelevät tappiot Ässille. Kumpikin joukkue yritti väittää pronssimitalien kiinnostavan, mutta kentällä nähtiin varsinkin ensimmäisessä ottelussa kaksi väsynyttä joukkuetta.
TPS jaksoi yrittää sen verran, että voitti ottelun numeroin 4–2. Toisen ottelun Kärpät voitti Turussa. Kolmas ottelu Oulussa meni niin ikään Kärpille. Kummankin voiton takana oli myöhemmin Turussa tutuksi tullut mies: Kari Jalonen. Tepsin oli tyytyminen neljänteen sijaan. Joukkueen johdosta eroava manageri Johan Hollsten ei ollut saanut toteutettua unelmaansa ”kulta on värimme”, mutta jätti unelmansa perinnöksi seuraajilleen.
1984-85
Matti Keinosen toiselle valmentajakaudelle 1984–85 joukkue muuttui varsin vähän. Martti Jarkko palasi kahden vuoden tauon jälkeen Saksasta, puolustukseen nousi kaksi uutta nuorukaista, Kari-Pekka Friman ja Janne Karelius. Petteri Lehto lähti kokeilemaan NHL-jäitä Pittsburgh Penguinsin joukkueeseen.
Joukkueen ikäpresidentti oli 38-vuotias maalivahti Jorma Valtonen, joka pelasi kauden puoliksi Jouni Rokaman kanssa. Puolustuksessa juhli edelleen Timo Nummelin, 36, ylittäen uusia haamurajoja. Yli kolmekymppiset Reijo Leppänen, Jukka Porvari, Martti Jarkko ja kapteeniksi valittu Rauli Tammelin olivat kuin hyvä viini, joka vain jalostui vuosien myötä.
TPS:ää pidettiin konkarijoukkueena, vaikka pääosa pelaajista oli varsin nuoria. Tammikuun 20. päivä 1985 vietettiin Kupittaalla Timo ”Viulunsoittaja” Nummelinin juhlia. Kausi oli Numpan 20. TPS:n paidassa ja TPS – Kiekko-Reipas –ottelussa hänelle tuli 600 mestaruusarjaottelua täyteen. SM-liiga muutti sarjajärjestelmää siten, että puolivälierät jätettiin pois.
Pudotuspelipaikka aukesi vain sarjan neljälle parhaalle joukkueelle. TPS voitti runkosarjan neljännen kerran, tällä kertaa 50 pisteellä. Vain vuonna 1976 se oli pystynyt voittamaan myös mestaruuden. Nyt uskottiin, että vuosien ”kulta on värimme” –haave voisi vihdoinkin toteutua. Välierävastustaja Ässät voitti välierien ensimmäisen ottelun Turussa. ”Kolme asiaa ei toiminut, pää, kädet ja jalat,” selvitti Mölli Keinonen. Ässät voitti toisenkin ottelun kotonaan ja TPS oli kuoleman paikalla kolmannessa ottelussa. Tepsiläisten riemuksi kahta tappiota seurasi kolmen ottelun voittoputki ja tie finaaliin aukesi.
Toinen finaaliin selvinnyt joukkue oli Ilves. Tepsin joukkueesta Jukka ”Vilu” Vilander oli taistellut viimeisen välieräottelun käsi murtuneena, ja joutui seuraamaan loppuottelut käsi paketissa. Kari Kanervo astui Vilun tilalle. Molemmat finaalijoukkueet olivat voittaneet edelliset mestaruutensa 1970-luvulla: Ilves vuonna 1972 ja TPS vuonna 1976.
Ensimmäisen finaalipelin voitti TPS Esa Keskisen, Jukka Porvarin ja Juha Nurmen maaleilla. Tamperelaiset lohduttivat itseään sillä, että kaikki TPS:n ratkaisijat olivat Tampereelta kotoisin. Toisen finaaliottelun TPS vei nimiinsä Tampereella numeroin 6–1. Kulta oli enää yhden voiton päässä.
Seuraavan kamppailun vei nimiinsä Ilves vastaansanomattomasti 8–1. Tampereen neljännessä ottelussa Ilves voitti tiukan väännön jälkeen 4–3 ja tarvittiin viides ottelu. Viidennen ottelun alussa näytti, että TPS vie voiton. Jouko Narvanmaan hurja laukaus osui ensimmäisessä erässä Risto Jalon polveen, eikä monikaan uskonut miehen enää palaavan takaisin pukuhuoneesta, johon mies kannettiin paareilla.
TPS johti ensimmäisen erän lopulla jo 2–0. Risto Jalo teki paluun toiseen erään polvi teipattuna. Kolmanteen erään lähdettiin Reima Pulliaisen kavennettua Jalon syötöstä numeroihin 2–1. Kolmannen erän alkupuolella Jalo iski kahdesti. Vain pari minuuttia myöhemmin Mikko Mäkelä syötti taitavasti Jalolle, joka ampui Ilvekselle 3–2 maalin. Vaikka aikaa oli vielä 13 minuuttia, numerot eivät enää Tepsin raivokkaista yrityksistä huolimatta muuttuneet. TPS:n pelaajat seisoivat apeana hopeamitalit kaulassa Ilveksen kapteeni Matti Kaarion ja Risto Jalon kiertäessä kenttää kultatuolissa.
LÄHTEET: Mäki Heikki & Toivola Eero. TPS-historiikit Raitapaidat tulevat (1972), Mustavalkoisten tahdissa (1982), Kultaiset vuodet (1997) ja Parhaassa seurassa 80v (2002).
