Kanadassa kehitetty jääkiekkoilu tuli 1900-luvun alussa Eurooppaan, jossa kuitenkin pelin harrastus alkoi laajentua vasta ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Tällöin peli tuli Suomeenkin, jossa Suomen Luisteluliitto otti sen ohjelmaansa vuonna 1927. Suomen Jääkiekkoliitto perustettiin vuonna 1929.

Pelin harrastus alkoi Viipurissa, mutta levisi pian myös Helsinkiin ja Tampereelle. Turun Palloseuran vuosikertomuksessa vuonna 1928 mainitaan, että talvella 1928 täällä vieraili ruotsalainen valmentaja Kurt Enwall, joka opetti jääkiekkoilun alkeita. Innostus ei vielä kuitenkaan tarttunut turkulaisiin, vaan talvet vietettiin edelleen jääpallon merkeissä. Vasta 1930-luvun lopulla jääkiekko alkoi vakavassa mielessä saada jalansijaa myös Turussa, kun Riento ja Turun IFK ottivat sen ohjelmaansa. IFK lähti vuonna 1937 ja Riento seuraavana vuonna mukaan mestaruussarjaan, jossa ne tosin joutuivat pitämään perää. Jääkiekkoinnostus oli kuitenkin Turussa voimakkaassa kasvussa.

TPS:n vuosikokouksessa vuonna 1937 nuori, innokas poikajoukko etunenässä Keijo ”Kippari” Kihlman, Reino Meri, Mauno ”Mana” Lehtinen ja Aki Ruotsalainen ehdotti jääkiekon ottamista mukaan Palloseuran ohjelmaan.

Asiasta käytiin vilkas keskustelu, sillä vanhempi polvi suhtautui asiaan melkoisen epäilevästi peläten kalliita kustannuksia. Nuoret saivat kuitenkin tahtonsa läpi ja laji tuli TPS:n ohjelmaan.
Varsinainen toiminta pääsi alkuun vuonna 1938. Hyvin vaatimattomasti lähdettiin liikkeelle, sillä kukaan ei ollut TPS:n poikia valmentanut, vaan kaikki oppi oli saatu vain katselemalla naapuriseurojen otteita. Varusteet olivat erittäin puutteelliset, pääasiallisesti jääpalloilusta perittyjä, eikä suojuksista ollut juuri tietoakaan. Omia pelipaitojakaan ei ollut, vaan käytettiin TPS:n kakkosjoukkueen, ns. Arsenalin paitoja. Innostus oli kuitenkin kova ja senkin avulla päästiin jo pitkälle.

TPS ilmoittautui valtakunnansarjaan, joka vastasi nykyistä suomensarjaa. Se pelattiin neljässä lohkossa ja Varsinais-Suomen lohkossa olivat TPS:n lisäksi Riennon ja ÅIFK:n kakkosjoukkueet sekä Loimaan Palloilijat. TPS:n joukkueessa pelasivat Jaakko Kinnunen maalissa, puolustajina olivat Imma Oksanen ja Mana Lehtinen sekä ketjuina Keijo Kihlman – Aki Ruotsalainen – Gunnar Kannisto ja Jorma Varjonen – Anton Honka – Mikko Murola. Kauden päätteeksi TPS karsi mestaruussarjapaikasta, mutta jäi vielä syrjään.

Hyvä menestys oli kuitenkin lisännyt intoa, ja keväällä järjestettiin arpajaiset, jotta saataisiin rahaa varusteita varten. Kunnollisia ne eivät kuitenkaan vielä olleet pitkään aikaan. Käsineitä jouduttiin käyttämään tavallisia työrukkasia, eikä mistään vartalosuojista puhuttukaan. Oli selvää, että näissä olosuhteissa jääkiekkoilijan tunsi lähinnä lukuisista mustelmista. Pelikentässäkin oli vielä eroa, sillä sivulaudoituksena olivat matalat aidat.

Leevi Halmeen huoltamana TPS lähti vuonna 1939 tavoittelemaan mestaruussarjapaikkaa. Joukkue oli miltei entisensä. Maalivahdin paikan oli kuitenkin ottanut Jaakko Louhi ja joukkueeseen liittyi myös Veikko Asikainen. TPS eteni valtakunnan sarjassa hyvin ja pääsi yrittämään sarjanousua. Nousumarkkinat pelattiin Tampereella. Vastassa olivat TBK (myöhemmin Tappara) ja Karhu-Kissat. TPS pelasi maalittoman tasapelin tamperelaisten kanssa. Karhu-Kissat TPS löi 4-0, ja kun TBK ja Karhu-Kissat pelasivat tasan, TPS nousu mestaruussarjaan oli selvä.

Toiveet pelaamisesta mestaruussarjassa romahtivat kuitenkin, sillä seuraavana kautena lensivät kiekkojen sijasta luodit. Sarjaa päästiin pelaamaan vasta vuonna 1941.