1975-1979
SM-LIIGAN AVAUSKAUSI TOI MESTARUUDEN
1975-76
Keväällä 1975 perustettiin Jääkiekon SM-liiga ry. Liigaan luotiin 10 joukkueen sarja, jossa pelattiin nelinkertainen runkosarja. Sen jälkeen mestari ratkaistiin neljän parhaan joukkueen kesken Pohjois-Amerikasta omaksutulla play off –systeemillä.
Sarjasta pudonneen TuTon tilanne oli vaikea, sillä seuraa painoivat raskaat velat. Niinpä TuTon johtokunta päätti lopettaa jääkiekkoilun huipputasolla. Neuvottelujen jälkeen yhdeksän TuTon entistä pelaajaa siirtyi Tepsiin ja TuTo maksoi velkojaan heistä saamillaan korvauksilla.
TPS:n ja TuTon yhdistyneet voimat johti liigaan Suomessa ensimmäinen päätoiminen valmentaja, Raimo Määttänen. Apulaisekseen hän sai Lasse Kiilin, jota ei enää tarvittu maalilla, koska TuTossa jo lopettamispäätöksen tehnyt Urpo Ylönen saatiin jatkamaan uusissa ympyröissä. Hänen kakkosmiehekseen siirtyi TuTosta myös Rauno Sjöroos, joka ei luonut Tepsissä suurta uraa maalivahtina, mutta toimii edelleen HC TPS Turku Oy:n markkinointipäällikkönä.
Uuden joukkueen kapteeniksi nimettiin Seppo ”Pappa” Lindström. Pertti Ahokas, Hannu Niittoaho ja Pertti Vaelma olivat myös naapuriseurasta tulleita puolustajia. Jouko Öystilä palasi Saksasta ja kun edellisen kauden joukkueesta vain Lauri Mononen oli lähtenyt, oli pelaajamateriaalia riittävästi neljään ketjuun. Määttäsen myötä joukkue harjoitteli iltaharjoitusten lisäksi myös päivällä ja pelaajien ravintohuoltoon ryhdyttiin kiinnittämään huomiota.
SM-liigan avauskierros pelattiin 18.9.1975. TPS kohtasi Ässät Porissa ja kotijoukkue Ässät voitti avausottelun 4–2. Muualla Suomessa ja Turussakin arveltiin, ettei uusi joukkue kovin helposti sulautuisi ehjäksi kokonaisuudeksi, mutta ongelmia ei alkukauden pelillisten kompastelujen jälkeen enää esiintynyt. Niinpä TPS oli runkosarjan ylivoimainen voittaja seitsemän pistettä edellä Tapparaa.
Maaliskuun puolessa välissä 1976 alkoivat pudotuspelit. Niissä TPS sai vastaansa maalieron perusteella neljänneksi jääneen HIFK:n Tapparan joutuessa taistelemaan Ässien kanssa. Välierissä pelattiin vain voitosta eikä tasapeliä tunnettu. Ensimmäiset pudotuspelikamppailut pelattiin kahdesta voitosta ja TPS meni finaaliin voitoin 2–1 kotona ja 5–2 vieraissa.
Finaalivastustajaksi asettui Tappara. Ensimmäinen finaaliottelu pelattiin Kupittaalla. Tunnelma oli 8000 katsojan keskuudessa käsin kosketeltavan jännittynyt. TPS meni ottelussa peräti 4–0 johtoon, ennen kuin Tappara sai lohdutusmaalin.
Seuraavana päivänä Tappara aikoi maksaa potut pottuina ja viedä finaalin kolmanteen otteluun. TPS oli kuitenkin eri mieltä. Vain viisi minuuttia oli pelattu kun Pappa Lindström laukaisi siniviivalta 1–0 turkulaisille. Toisessa erässä Jukka Alkula pääsi tekemään Tapparalle 1–1 tasoituksen. Kolmannessa erässä kuulutettiin jo ottelun viimeinen peliminuutti. Lähes kaikki olivat varmoja, että siirryttäisiin jatkoajalle.
Ketju Leppänen – Johansson – Repo painoi kiekon vielä Tapparan alueelle saaden aikaan hirmuisen mylläkän Antti Leppäsen maalin eteen. Kiekko pomppi Seppo Revon ulottuville. Nopea veto vain sinne päin, ja sieltä Leppäsen suojuksista kumilaatta löysi tiensä maaliin. Ajassa 59.39 TPS oli tehnyt 2–1 maalin, eikä Tappara enää viimeisten 21 sekunnin aikana pystynyt tilannetta kääntämään. Turkulainen jääkiekkofuusio oli osoittanut voimansa: Turkuun oli 20 vuoden tauon jälkeen saatu jääkiekon Suomen mestaruus.
1976-77
TPS lähti seuraavalla kaudella 1976–77 puolustamaan mestaruuttaan jonkin verran uusiutunein kasvoin. Pahin menetys oli mestaruuden ratkaisseen Seppo Revon lähtö Lauri Monosen kumppaniksi ammattilaisseura Phoenixiin. Tapparasta saatiin Antero ”Aku” Lehtonen ja Ilveksestä Seppo Suoraniemi. Välillä Forssassa käynyt Hannu Niittoaho palasi puolustukseen. Keijo Järvinen paikkasi Seppo Revon Reijo Leppäsen ja Kari Johanssonin ketjussa.
Kakkosketjussa luistelivat Wilenius – Tammelin – Hörkkö ja kolmannen muodostivat pääasiassa Koskilahti – Koivunen – Lehtonen. Rauteen veljekset yhdessä Timo Viljasen kanssa olivat nelosketjun miehiä. Markku Haapaniemi ja Timo Kokkonen pääsivät jonkin verran haistelemaan liigan ilmapiiriä.
Kauden aikana TPS oli kova kotona, mutta vieraissa oli vaikeampaa. Tappara karkasikin runkosarjan voittoon kuuden pisteen erolla. Pudotuspeleissä vastaan tuli HIFK kuten edellisenäkin vuonna. Uutta oli se, että nyt pelattiin sekä välierät että finaali paras viidestä – järjestelmällä, eli jatkoon pääsyyn vaadittiin kolme voittoa. TPS:n ja HIFK:n rajussa välierätaistelussa tarvittiinkin kaikki viisi ottelua, ennen kuin TPS:n finaalipaikka ratkesi.
Tappara otti finaalipaikan päihittämällä KooVeen suoraan kolmessa ottelussa. Finaaleissa Tapparalla oli kotietu. Maalivahti on jääkiekossa puoli joukkuetta ja Tepsille Urpo Ylösen merkitys oli ainakin tätä luokkaa. Ensimmäisen finaalin alkuverryttelyssä Ylöseltä murtui pikkusormi. Se lastoitettiin, ja Ylönen yritti pelata, mutta ei tietenkään voinut yltää normaalisuoritukseen. Koko joukkue lamaantui hänen myötään ja tappio 7–2 oli selviö. Ylösen pelaaminen finaaleissa päättyi siihen, ja Määttänen laittoi maaliin vain 17-vuotiaan Jari Paavolan. Tämä pelasi hyvin, mutta Tappara oli kuitenkin parempi numeroin 4–2. Kolmas finaali Tampereella oli enää muodollisuus. Tappara kruunasi mestaruutensa komealla 9–1 voitolla. TPS sai hyvästä kaudestaan palkkioksi hopeamitalit.
1977-78
Kaudeksi 1977–78 jääkiekkoilun kiertotähdet Juhani Tamminen ja Seppo Repo palasivat Tepsiin Phoenixin kiekkoilun päätyttyä konkurssiin. Varsin tärkeää joukkueelle oli Urpo Ylösen jatkaminen maalivahtina.
Joukkue pelasi neljällä ketjulla, vaikkei se hyökkääjiä juuri miellyttänytkään. Runkosarja kului TPS:n osalta mukavasti. Joukkueen sijoitus vaihteli pääasiassa kakkos- ja kolmostilalla Tapparan pitäessä kärkipaikkaa. Pudotuspelit TPS aloitti Porissa Ässiä vastaan. TPS voitti ensimmäisen ottelun Porissa, mutta Ässät vei kaksi seuraavaa ottelua nimiinsä. Näin TPS päätyi pronssiotteluun Ässien voittaessa mestaruuden. Pronssikamppailussa TPS kohtasi Ilveksen ja otti pronssimitaleihin vaadittavat kolme voittoa.
1978-79
TPS:n joukkue koki suuria muutoksia kaudeksi 1978–79. Seppo Repo lähti Japaniin ja Antero Lehtonen palasi Tapparaan. Vanhoista sotaratsuista liigatasolla pelaamisen lopettivat Ilkka Mesikämmen, Kari Johansson ja Matti Rautee. Urpo Ylönen jatkoi ja sai rinnalleen Italiasta palanneen Jorma Valtosen. Ilveksestä saatiin puolustukseen Jari Hytti. Hyökkääjät Håkan Hjerpe ja Kalevi Aho saapuivat Turkuun Vaasasta.
Runkosarjan vei nimiinsä edellisen kauden mestari Ässät. Tappara oli kakkonen ja TPS kolmas. Näin TPS joutui välierissä Tapparaa vastaan. Ottelusarja venyi viiteen otteluun. Tappara voitti ensimmäisen ottelun kotonaan odotetusti 5–1. Tappara ei kuitenkaan jättänyt mitään sattuman varaan. Joukkue suututti turkulaiset ilmoittaessaan, ettei se hyväksy Kupittaalla pelitaukojen aikana soitettua musiikkia. Turussa oli totuttu Matti Lepänhaaran soittamaan amerikkalaistyyliseen urkumusiikkiin katkojen aikana. Nyt SM-liiga kielsi urkujen soiton.
Tilanteesta hikeentyneet turkulaiset voittivat ottelun 10–6. Kotonaan Tappara voitti seuraavan ottelun 7–3, mutta loppusummerin soidessa 13 miestä istui jäähyllä. Seuraavasta pelistä Kupittaalla odotettiin kuumaa, mutta tunteet olivat jo viilenneet. TPS voitti ottelun 8–2, mutta viiden ottelu Tampereella meni taas Tapparan tahdissa 7–5. Tappio merkitsi turkulaisille taas pronssiottelua. Vastaan tuli HIFK, joka joutui taipumaan voitoin 2–1 ja pronssikausi Turussa jatkui.
LÄHTEET: Mäki Heikki & Toivola Eero. TPS-historiikit Raitapaidat tulevat (1972), Mustavalkoisten tahdissa (1982), Kultaiset vuodet (1997) ja Parhaassa seurassa 80v (2002).
