1965-1969
HOPEAN JÄLKEEN VAUHTI SUOMI-SARJASTA
1964-65
Olsen ei enää palannut takaisin seuraavaksi kaudeksi, vaan Pertti ”Pepita” Nieminen sai nyt pelaajavalmentajan roolin. Kaudeksi 1964–65 joukkueeseen tuli muitakin mullistuksia. Esko Niemi jätti Turun ja maalivahdin paikasta jäivät kilpailemaan Lasse Kiili ja Jorma Valtonen, joista Valtonen valtasi paikan sarjaotteluissa.
Uusia nimiä joukkueessa olivat juniori Jarmo Rantanen, Kari Sillanpää ja Juhani Iso-Eskeli Tampereelta sekä Pekka Olkkonen Varkaudesta. Myös 16-vuotias Timo Nummelin oli jo tulossa mukaan, mutta sai vielä tyytyä 12 otteluun kauden aikana. Voitto Soini oli puolestaan siirtynyt TuToon ja Mauno Nurmi yritti jättää jääkiekon keskittyäkseen jalkapalloon, mutta joukkueen loukkaantumissuman takia hänet ylipuhuttiin takaisin.
Sarjassa alku oli taas huono, mutta tahti parani kuitenkin pian. SaiPan saapuessa Kupittaalle taisteltiin sarjan kärkipaikasta. Suomen kaikkien aikojen yleisöennätys lyötiin silloin, sillä 8069 katsojaa riemuitsi TPS:n 2–1 voitosta. Ennätys lyötiin kuitenkin pian Porissa, jossa Karhujen ja TPS:n ottelua seurasi 8624 katsojaa.
Sarjatilanne kehittyi sellaiseksi, että Ilveksen saapuessa Turkuun panokset olivat kovat, ja Kupittaalle myytiin kaikki 8800 lippua ennakolta loppuun. Ottelusta tuli kuitenkin pettymys, sillä Ilves voitti ja TPS päätyi lopulta sarjassa neljänneksi tasapistein pronssia saaneen Lukon kanssa.
1965-66
Kaudella 1965–66 siirryttiin pelaamaan mestaruussarjaa taas kahdessa lohkossa. Kummastakin lohkosta kolme parasta pääsivät pelaamaan mitaleista ja loput pelasivat oman sarjansa putoamisesta. TPS:n kokoonpanossa ei tapahtunut suuria muutoksia. Pekka Olkkonen ja Juhani Iso-Eskeli olivat kuitenkin lähteneet ja uutena joukkueeseen tuli Pertti Kuismanen Kuopiosta.
Maalivahteina aloittivat Jorma Valtonen ja Lasse Kiili, joista jälkimmäinen selvisi tällä kertaa ykkösmaalivahdiksi. Turkulaisten mielenkiintoa nosti mestaruussarjaan noussut TuTo. Ensikerran sitten 1940-luvun oli Turussa kaksi mestaruussarjan joukkuetta, jolloin ÅIFK pelasi. TPS selvisi alkusarjasta mitalisarjaan TuTon joutuessa kamppailemaan sarjapaikasta, jonka se säilytti. Mestaruuden vei Ilves ja TPS jäi taas neljänneksi tasapisteissä pronssille päässeen SaiPan kanssa.
1966-67
Kokemukset kaksilohkoisesta mestaruussarjasta eivät olleet riittävän myönteisiä ja niin kaudeksi 1966–67 palattiin yksilohkoisuuteen. Pertti ”Pepita” Nieminen toimi edelleen TPS:n pelaaja-valmentajana ja Jarmo Rantanen, Kari Sillanpää sekä Jorma Valtonen kuuluivat poislentäneihin muuttolintuihin. Mauno Nurmi ilmoitti asettaneensa luistimensa hyllylle lopullisesti.
Joukkuetta täydennettiin pääasiassa omilla junioreilla. Lasse Kiili torjui maalissa. Puolustajapareina jatkoivat Mesikämmen – Nieminen ja Nummelin – Laapas. Ykkösketjuun nostettiin Wahlstenin ja Kuismasen seuraksi Juhani Tamminen. Kakkosketjussa olivat Heinonen – Aro – Heino. Kauden aikana peliaikaa saivat tässä ketjussa myös veljekset Jarmo ja Hannu Koivunen. Kolmosketju muodostui junioreista Teuvo Andelmin – Kari Varjanne – Jouni Samuli.
Sarjan alkupuoliskon huippuottelu oli Turussa jälleen TPS – TuTo. TuTo johti sarjaa, kun taas TPS oli kompastellut. Vesisateessa 7457 katsojaa kuitenkin näkivät tepsiläisten pitävän pintansa luvuin 4–1. Ailahtelevien esitysten jälkeen TPS otti sarjassa rajun loppukirin viemällä täydet pisteet yhdeksästä viimeisestä ottelusta. Kauden päättyessä TPS sai käteensä hopeamitalit.
1967-68
Riemukkaan hopeamitalivuoden jälkeen kaudella 1967–68 painuttiin yllättäen pohjamutiin. Kausi oli täynnä vaikeuksia ja sairaslista oli pitkä. Ilkka Mesikämmen oli siirtynyt Poriin ja tilalle tuli Hannu Ojutkangas. Lasse Kiili vartioi maalia Rauli Ottilan ollessa varamiehenä.
Välillä pelattiin vain kolmella puolustajalla, mikä ei enää riittänyt mestaruussarjavauhdissa. Kun sarja päättyi, paikallisvastustaja TuTo oli pronssilla, mutta TPS lähti hakemaan vauhtia suomensarjasta.
1968-69
Seuraavan kauden 1968–69 tavoite oli nousu takaisin mestaruussarjaan, ja vaikka reitillä olikin kareja, niin päämäärään päästiin. Pepita Nieminen keskittyi pelaamiseen, ja valmentamisesta huolehti Porista siirtynyt Rauli Virtanen.
Omassa lohkossaan TPS sai kovimman vastuksen Jokereilta, jonka kanssa pelattiin kahdesti tasan 3–3. Turkulaisseura Kiekko-67 pääsi myös 3–3 tasapeliin häviten toisen ottelun vain niukasti 4–3. Karhu-Kissoille menetettiin myös yksi piste 2–2 tasapelillä, mutta muuten tehtiin selvää jälkeä. TPS ja Jokerit nousivat kauden päätteeksi molemmat mestaruussarjaan.
LÄHTEET: Mäki Heikki & Toivola Eero. TPS-historiikit Raitapaidat tulevat (1972), Mustavalkoisten tahdissa (1982), Kultaiset vuodet (1997) ja Parhaassa seurassa 80v (2002).
