1960-1964
NOUSUJA JA LASKUJA
1960
Katsomo-ongelmat olivat voimakkaasti esillä vuoden 1960 sarjaa odoteltaessa. Edellisenä kautena tepsiläiset olivat itse rakentaneet Urheilupuistoon jonkinlaisia lisäkatsomoja, mutta 5000 hengelle niistä ei tietenkään ollut paljon apua. Kaupungilta vaadittiin toimenpiteitä, ja julkisuudessa uutisoitiin jopa TPS:n aikeesta pelata mestaruussarjan kotiottelunsa Raumalla, jonne yleisölle järjestettäisiin bussikuljetus. Kaupunki osoitti lopulta määrärahan, jonka turvin rakennettiin uusi puukatsomo 5000 hengelle. Parannus sai TPS:n peruuttamaan suunnitelmansa Rauman osalta.
Ulkonaisissa puitteissa TPS aloitti tällä kaudella uuden luvun suomalaisessa jääkiekkoilussa tuomalla pelipukuihinsa mainokset Ruotsista saadun esikuvan mukaan. Näin TPS:stä tuli kolmen vuoden sopimuksella Niveaa mainostava joukkue.
Valmentajana jatkoi Esko Pekkalainen. Puolustuksen vahvistukseksi tuli Tampereelta Matti Haapaniemi. Joukkue sai uuden vaihtomiehen Jorma Laapaksesta ja tulevat runkopelaajat Ilkka Mesikämmen ja Rauno Heinonen pelasivat myös muutaman ottelun. TPS sijoittui sarjassa viidenneksi.
1960-61
Sarja-avausta oli siirretty yhä aikaisemmaksi tekojäiden avulla ja kausi 1960–61 alkoikin jo marras-joulukuun vaihteessa. Turkulaiset kärsivät edelleen tekojään puutteesta. Jääolosuhteiden takia harjoitteluajanjakso jäi lyhyeksi ja myös otteluita jouduttiin siirtämään. Kotikenttä oli turkulaisten valtti, sillä koko kauden aikana vain HIFK pystyi viemään pisteet Turusta.
Tällä kaudella kypärät tulivat pakolliseksi varusteeksi jääkiekkoon. TPS:n ensimmäinen kypärät
päässä pelattu ottelu oli Tapparaa vastaan Tampereella pelattu peli. Ottelussa kypärä osoittautui tarpeelliseksi Pertti ”Pepita” Niemiselle, joka ei lainkaan mielellään ollut sen käyttöön suostunut. Pepita syöksyi ottelussa pää edellä Tapparan maaliin ja kolautti päänsä maalin tukirautaan. Kypärä pelasti pahemmilta seurauksilta.
TPS oli myös kauden paras yleisöjoukkue ja Urheilupuistossa tehtiin ottelussa Tapparaa vastaan yleisöennätys, 5702 maksanutta katselijaa. Nimimerkki ”Pose” kuvasi ottelun kolmatta erää lehdessä niin jännittäväksi ja tapahtumiltaan värikkääksi, ettei ”inhimillinen kynä riitä enää näiden hetkien kuvaamiseen: ne täytyi itse elää.” Loppusijoitus sarjassa oli neljäs.
1961-62
Syksyllä 1961 TPS saattoi saada jonkin verran tuntumaa jäähän Raumalta, jonne oli saatu tekojää. Turkukin oli lopulta heräämässä ja kaudeksi 1963 tänne oli luvassa tekojää. Valmistautuessaan kauteen 1961–62 TPS teki pitkän ja värikkään ulkomaankiertueen, mikä ulottui Italiaan ja Jugoslaviaan asti.
TPS kohtasi Italian Milanossa mm. viisi kanadalaista käsittäneen ammattilaisjoukkue Diavoli Rosso Nerin (punaiset paholaiset). Ottelun erotuomarit olivat kotijoukkueen palkkalistoilla. Kun kotijoukkue ei muuten millään saanut kiekkoa loistavasti pelanneen Esko Niemen taakse, ajettiin kylmästi niin paljon turkulaisia jäähylle, että peli saatiin päättymään 3–0 kotijoukkueen hyväksi.
Toinen unohtumaton ottelu pelattiin Bolognassa. Siellä syntyi kolmannessa erässä ilmitappelu, jonkalaiset olivat Suomen kentillä tuolloin erittäin harvinaisia. Ilkka Mesikämmen toimitettiin ottelusta sairaalaan, jossa kuitenkin todettiin, ettei mitään vakavampaa tapahtunut. Italialaisia sairaalaan vietiin kolme. Ottelu keskeytyi tappelun takia, ja kun se keskiyöllä jatkui, italialaiset onnistuivat tasoittamaan ottelun 3–3:een.
Erikoisena tuliaisena tuotiin kotiin apina, joka oli huoltaja Lumikon mukaan saanut nimekseen Mikki II. Siitä ei kuitenkaan tullut joukkueen pysyvää maskottia, vaan sen määränpääksi tuli lopulta suurten hankaluuksien jälkeen Korkeasaari.
TPS täytti kaudella 40 vuotta, mutta jääkiekkoilijoille kausi ei ollut juhlakausi. Jääpula johti ottelujen siirtämisiin ja ruuhkautumisiin. Avainpelaajiin kuulunut Voitto Soini loukkaantui ja oli pitkään syrjässä.
Otteluissa jouduttiin nielemään tappio toisensa jälkeen. Niinpä jouduttiin sarjan loppuvaiheessa kamppailemaan putoamista vastaan. Sarjapaikka ratkesi monien vaiheiden jälkeen uusinnassa, jossa TPS joutui matkustamaan Lauritsalaan. Ottelussa SaiPa teki kaksi maalia, jotka kummatkin syntyivät turkulaisten mielestä laittomasti. TPS teki jopa tämän jälkeen hetkeksi pelilakon, mutta jatkoi lopulta hengettömästi pelin loppuun häviten 2–6. Protestikin tehtiin, mutta se ei auttanut, vaan suomensarja oli seuraavaksi kaudeksi edessä.
1962-63
Putoaminen ei kuitenkaan turkulaisia masentanut, vaan päämääräksi asetettiin nousu välittömästi takaisin mestaruussarjaan. Tätä varten ryhdyttiin määrätietoisiin toimiin. Päätettiin hankkia joukkueelle ensimmäisenä seurajoukkueena Suomessa kanadalainen valmentaja. Maajoukkuevalmentaja Joe Wirkkusen avulla tähän tehtävään löydettiin Port Arthur Bearcatseissa pelannut puolustaja Norwel ”Red” Olsen, joka syksyllä 1962 saapui Turkuun vaimoineen. Hän pääsi aloittamaan harjoitukset 18.10.1962 valmistuneella Kupittaan tekojäällä, jossa ei tosin silloin vielä ollut katsomoita valmiina, joten otteluita siellä ei voitu pelata.
Varamaalivahdiksi Esko Niemelle oli kasvamassa Lasse Kiili. Aki Salonen siirtyi pitkän uran jälkeen huoltotehtäviin ja uudeksi puolustajaksi Mauno Nurmen pariksi tuli Joensuusta Esko Reijonen. Toisen parin muodostivat Kaj Sveholm ja Ilkka Mesikämmen. HJK:sta lähteneet Juhani Wahlsten ja Kari Aro vetivät Tepsin paidan päälleen. Yhdessä Pertti Niemisen kanssa he muodostivat maaottelutason ketjukolmikon.
Toisessa ketjussa hyökkäsivät Rauno Heinonen – Jorma Laapas – Voitto Soini ja kolmannessa ketjussa Pertti Karelius – Kalevi Leppänen – Heikki Heimo. Joukkue oli niin hyvä, että se kelpasi harjoitusvastustajaksi maajoukkueellekin. Ensimmäisessä ottelussa kohtasivat TPS ja TuTo ja ennen ottelun alkua oli tyypillistä paikalliskamppailun sähköä ilmassa, mutta myös pakkasta 20 astetta. Siitä huolimatta Urheilupuistoon saapui 3005 maksanutta katsojaa, luku, josta monet mestaruussarjaseurat unelmoivat turhaan. TPS teki loppunumeroiksi 5–0 ja tamperelaiset erotuomarit kommentoivat peliä: ”Oli kuin Chicagon alamaailma olisi selvitellyt välejään”. Sarjan aikana TPS hävisi vain yhden ottelun WU:lle ja TPS:n maaliero muodostui niinkin mahtavaksi kuin 193–68.
1963-64
Nousu mestaruussarjaan seuraavaksi kaudeksi oli selvä. Turussa valmistauduttiin suurin toivein kauteen 1963–64. Kupittaalle oli saatu katsomot, Red Olsen oli edelleen valmentajana ja nyt oltiin jääharjoittelussakin tasoissa muiden kanssa. Alku sarjassa meni mainiosti, ja vaikka Lukolle hävittiinkin, TPS oli sarjan kärjessä. Kun KT-V (nykyinen KooVee) saapui Kupittaalle, noteerattiin Turun yleisöennätykseksi 6341 maksanutta.
Komea purjehdus kärjessä kaatui kuitenkin Saimaan aaltoihin, SaiPa voitti TPS:n lukemin 7–2. Tappio merkitsi alamäen alkua, eikä mitaleista enää sen jälkeen tarvinnut puhua. Loppusijoitus sarjassa oli kahdeksas. Valmentaja Olson tilitti pettymystään melko kovin sanoin Turun Sanomille antamassaan haastattelussa. Halun ja kurin puute harjoituksissa sekä yrityshalun puuttuminen veivät hänen mukaansa menestymisen mahdollisuudet.
LÄHTEET: Mäki Heikki & Toivola Eero. TPS-historiikit Raitapaidat tulevat (1972), Mustavalkoisten tahdissa (1982), Kultaiset vuodet (1997) ja Parhaassa seurassa 80v (2002).
