Silvennoisen Suvivieraana Aarne Intonen!
Aarne Intonen on myös niitä pelaajia, joiden kanssa olen jutellut ensimmäistä kertaa ikinä nimenomaan tämän juttusarjan puitteissa. Se tapahtui kaksi vuotta sitten, jolloin halusin Intosen sarjaan mukaan sen takia, että nähtyäni häntä keväällä 2020 ensimmäistä kertaa miesten peleissä, olin täysin varma, että hän raivasi pysyvästi tiensä liigajoukkueeseen.
Yllätyksekseni kävikin toisin. Intonen ei muistaakseni edes harjoituskaudella saanut montaakaan näyttöpaikkaa ja lopulta tie vei kuin veikin Tepsin A-junnuihin.
– Se oli itsellekin…no, ei nyt ehkä yllätys, mutta pieni pettymys, etten heti silloin syksyllä päässytkään Liigan mukaan. Minulle ilmoitettiin, että olen siinä joukossa, joka menee A-junnuihin. Hetken aikaa siinä tuli huudettua tyynyyn ja mietittyä, että mitenkäs tämä tällä lailla nyt meni.
– Silloinhan oli todella paljon pelaajia liigaringissä ja paljon nimenomaan hyökkääjiä. Arki alkoi A-junnuissa ja minulla oli Hööpin (päävalmentaja Hermanni Vidman) ja Norren (apuvalmentaja Fredrik Norrena) kanssa palaveri, jossa juteltiin, että kyseessä ei ole ihan ideaalitilanne ja kaiken näköistä siinä käytiin läpi. Hyväksyin tosiasiat, että täällä nyt ollaan ja teen kaiken niin hyvin kuin pystyn. Turha siinä oli alkaa miettimään, että miksi tuo pääsi Liigaan ja minä en, vaan että tämä nyt on tilanne ja sillä mennään. Sovimme yhdessä, että kaikkemme tehdään ja eiköhän se sauma sieltä sitten joku päivä tule.
– Olen heille kiitollinen, että mitä he siinä kohtaa sanoivat ja miten he pystyivät auttamaan ja tukemaan. Se oli silloin syksyllä todella tärkeä juttu, että miten asiat käytiin läpi ja miten siitä mentiin eteenpäin.
A-junnuissa Intonen löysi paikkansa ykkösketjun keskeltä, eikä kausi olisi voinut enää paremmin käynnistyä, sillä hän niittasi kahdesti heti kauden avauspelissä HIFK:ta vastaan. Kausi lähti käyntiin kaikin puolin napakalla lentokelillä. Intonen takoi tehoja ja TPS liiskasi joukkueena kaasupolkimen lattiaan. Ensimmäisestä kahdestakymmenestä pelistään joukkue näet napsi vaatimattomat seitsemäntoista voittoa.
– Kaikki pelit eivät olleet sellaisia, että olisi pitänyt taistella loppuun asti. Jotkut pelit olivat sellaisia, että voitimme tyyliin 8–1 ja peli ratkesi jo ensimmäisen erän lopulla. Ne pelit eivät aina parhaimman mukaan kehittäneet, mutta se kehitti, miten me joukkueena harjoittelimme ja kilpailimme toisiamme vastaan.
– Meillä oli harjoituksissa jaettu joukkue aina kahtia mustapaitaisiin sekä valkopaitaisiin ja värien välillä oli keskinäinen kilpailu. Viisikkotreeneissä oli kauhea tempo, sähinä ja kova kilpailu. Näki, että kaikki ovat tosissaan, joten kyllähän siinä kehittyy. Jotkut harjoitukset tosiaan olivat haastavampia kuin itse pelit ja välillä kentällä meni huuruun, mutta kun jäältä tultiin pois, niin kopissa oltiin taas kavereita.
– Kyllähän se kilpailu sillä kaudella oli kovaa ja se auttoi eteenpäin. Jollei sitä olisi ollut, jos Hööpi ja Norre eivät olisi vetäneet rajoja kuten vetivät ja me emme keskenämme olisi luoneet sitä kilpailua, niin asiat olisivat varmaan menneet huonommin.
Tuliko koskaan mitään kähinöitä?
– Tulihan niitä muutama. Yksi nyrkkitappelu oli. Teissalan Leeville vain terveisiä. Ei siitä sen enempää.
Kumpi voitti?
– Minä tietenkin!
Intonen pelasi Tepsin A-junnuissa aivan uskomattoman kovaa kautta painellen lähes puolentoista pisteen pelikohtaista tahtia. Oli selvää, että vaikka pelaajien liikuttelun suhteen oltiin seurajohdossa varovaisia koronakaranteenien vuoksi, niin jossain kohtaa Intonen tulisi saumansa saamaan, koska hän pelasi aivan väärässä sarjassa. Uusi vuosi 2021 toi vihdoin mukanaan puhelun, jota Intonen oli odottanut.
– Hööpi soitti, että Liigan mukaan pitäisi mennä siitä seuraavalla viikolla ja taisi olla niin, että meillä oli juuri hiukan sitä ennen A-junnuissa kiertänyt korona. Minä sairastin sen silloin myös ja pääsin sen takia nopeammin Liigan koronaprotokollan läpi, joten pääsin nopeammin liigajoukkueen mukaan. Pelasin Liigassa Sportia vastaan ja sen jälkeen sainkin liikkua vapaasti joukkueiden välillä. Pelasin heti seuraavana päivänä A:ssa ja seuraavalla viikolla olinkin taas liigajoukkueessa. Sen jälkeen jäinkin siihen ja homma alkoi siitä rullaamaan.
Toki Intonen ehti Liigan runkosarjan aikana käydä myös pelaamassa Tepsin A-junnujen kaksi plaoyff-peliä KalPaa vastaan tehden niissä viisi pistettä, kunnes A-junnujen mestaruusjuna pysäytettiin virkavallan ja Jääkiekkoliiton toimesta.
– Sehän oli aivan farssi, miten se loppui. Koronasääntöjen mukaan Turussa ei saanut pelata, mutta kun ajoi 50 minuutin päähän Raumalle, niin siellä ei koronaa olekaan, he saavat pelata ja voittavat sen takia mestaruuden. Se jäi vähän kaivelemaan, mutta onneksi olin sen verran onnellisessa asemassa, että sain silloin tulla liigajoukkueen mukaan.
LINKKUVEITSIPELAAJA
Kevät 2021 toi kaulaan hopeamitalin ja antoi Intoselle roimasti uskoa tekemiseen, mutta tavallaan työ alkoi hieman alusta, sillä osittain uusiutunut valmennusjohto piti vakuuttaa. Intonen oli päättänyt, ettei vuotta aiempi pettymys toistuisi.
– Ehkä silloin tuli sellainen viimeinen tunne, että nyt pelipaikka tästä joukkueesta täytyy viimeistään varmistaa. Se oli kauden ihan ensimmäinen tavoite, mistä lähdin liikkeelle. Kausi lähti käyntiin ja sain vähän vakiinnutettuakin paikkaa. Kauden mittaan halusin vain nostaa roolia koko ajan, eli päästä pelaamaan enemmän, päästä pelaamaan ylivoimaa ja alivoimaa. Oli se sitten mitä tahansa, niin halusin vain kasvattaa roolia. Välillä pelasinkin isommassa roolissa ja välillä olin taas lähtöruudussa, mutta kokonaisuutena kaudesta tuli nousujohteinen.
Sitä se oli myös joukkueelta ja sen myötä Intonenkin on nyt yksi niistä pelureista, joka on kahdesti peräkkäin saanut hopeaa kaulaan ja joutunut katsomaan hyvän kauden päätteeksi vastustajan kultajuhlia aitiopaikalta.
– Kyllä sitä oli aika raskasta katsella ja päästä taas niin lähelle. Mutta mitä olen jälkikäteen miettinyt ja jutellut samanikäisten joukkuekavereiden kanssa, niin olemme olleet onnellisessa asemassa. Minullakin on nyt kaksi ensimmäistä kautta päättynyt noinkin hyvin. Mutta sitten kun on noin lähellä, niin se on vähän kaksipiippuinen juttu. Toisaalta niin paljon hyvää, mutta sitten kun ei ihan riitä kirkkaimpaan, niin se ei riitä oikein mihinkään.
Intonen on hyvin erityinen pelaaja siitä, että hän on niin monipuolinen ja monikäyttöinen. Hänelle sopii rooli kuin rooli ja hän saa itsestään otettua parasta irti isommassa ja pienemmässä roolissa. Olenkin kutsunut häntä linkkuveitsipelaajaksi, koska hän tuo valmennuksen käyttöön monta työkalua samassa paketissa. Enkä epäile, etteikö hän pärjäisi aivan kelvollisesti, vaikka valmennus komentaisi hänet pakiksi tai jopa maalivahdiksi.
– Ei minusta pakkia tai molaria sentään saisi, mutta pystyn pelaamaan eri jätkien kanssa ja sentterinä tai laiturina. Koen, että pystyn sopeutumaan mihin vain ja tuomaan vahvuuksiani esille. Toki jos itse saan päättää, niin pelaisin mieluummin sentterinä.
Tässä tullaankin jälleen kohtaan, jossa huomaa sen, etten itse ole mainittavalla tavalla koskaan lätkää pelannut. Yritän päästä vähän syvemmälle siihen, että mikä tekee Intosesta niin sopeutumiskykyisen pelaajan ja mitä hänen täytyy tehdä sen eteen. Paljastuu, että ajattelen asiaa aivan liian vaikeasti.
– Eipä siinä tarvitse mitään muuttamaan alkaa. Jotkut asiat ja koostumukset ovat erilaisia, mutta en sitä sen kummemmin ole miettinyt. Annetaan mennä vaan, pelataan vahvuuksilla, käydään jotain juttuja läpi ja mennään kaukaloon. Mennään sen mukaan, mitä peli antaa.
Eli toisin sanoen, Intosen ”salaisuus” onkin se, että kovan työmoraalinsa ohella hän osaa lukea peliä ja reagoida sen mukaan, jolloin hän myös tekee jatkuvasti oikeita ratkaisuja jäällä.
Runkosarjan päätteeksi Intosen pistesarakkeesta löytyi varsin mukavat kaksikymmentäviisi täppää ja ainakin minun mielestäni hän teki selkeän läpimurron. Ja mitä muistelen kauden vaiheita, niin ei todellakaan ollut kaukana, etteikö tulosta olisi tullut enemmänkin. Siispä tulee mieleen kysyä, että mitä asioita kesällä on nyt hinkattu, jotta Intonen pääsisi olemaan useamminkin osallisena punalampun poltossa?
– Luisteluun ollaan keskitytty. Eli luistelunopeus ja nopeustaitavuus ovat olleet niitä asioita, että ylipäätään asiat tapahtuisivat hieman nopeammin.
Kuten Intonen itse myös sanoi, niin hän näkee itsensä sentterinä. Se on liigatasolla vaativa tontti ja vaikka peli muuten kulkisi, niin jos sentterinä meinaa pelata, pitää aloituksia pystyä voittamaan.
– Aloitin kauden sillä osastolla huonosti, eli prosentti taisi huonoimmillaan olla jotain neljääkymmentä. En muista mitä se oli runkosarjan lopussa, mutta koen, että loppukaudesta homma kulki ihan ok, eli olin jo yli viidenkymmenen prosentin, jopa kuuden kympin tienoilla.
Eli et kauheasti tilastoja tuijottele?
– No en ihan hirveästi. Pelin jälkeen sen käyn katsomassa, että oliko sen kaksikymmentä vai kahdeksankymmentä. Itsehän sen tietenkin tietää, että onko sinä iltana kulkenut vai ei. Mutta aloitukset ovat tärkeä asia ja varmasti kohde, jota minun pitää kehittää. Jos vaihto alkaa aloituksella, niin siinä on iso ero, että jahtaako kiekkoa ensimmäiset kaksikymmentä sekuntia vai pidätkö sitä saman ajan.
Intosen mielestä ei ole ihan helppoa yksilöidä mikä aloituksissa on tärkeintä, mutta tulee selväksi, että yhtä vastustajaa Intonen ei ole jäänyt ikävöimään.
– Aloittajia on erityyppisiä. Jotkut ovat todella taitavia ja jotkut saavat sen pakettinsa vaan niin vahvaksi. Esimerkiksi Hannes Björnistä vastaan, kun aloittaa, niin hän on vain niin vahva. Hän nojaa mailaansa sellaisella tavalla, ettei häntä horjuteta. En ole varmaan kertaakaan häntä voittanut. Mutta tyylejä on hiukan erilaisia. Minä koitan ottaa kiekon nopeasti siitä pois ja koetan sillä pärjätä. En ole vielä oikein sitä omaa tyyliäni löytänyt. Sitä varmasti käydään läpi tuossa harjoituskauden aikana.
Tämä on sikälikin tärkeä aspekti Intoselle, että sillä on tietysti merkitystä tulevaisuuden kannalta, mutta suoritustaso pitää saada korkeaksi myös tässä hetkessä. Hyökkäyskalusto kun kuitenkin menee alkavalle kaudelle vahvasti uusiksi, niin minä ainakin uskon kovasti siihen, että Intonen on yksi niistä, joka on ehdolla kärkiketjun ruutuun. Mutta mitä tähän sanoo mies itse?
– Minä en ole Jussi Ahokas, että minun on vaikea sanoa miten roolit menevät, mutta totta kai kaikkeni tulen tekemään, että pääsisin kärkiketjuissa pelaamaan ja se on minun tavoitteeni. Eipä minulla oikein muita tavoitteita olekaan. Haluan vain pelata niin paljon kuin pystyn ja sen saan, mitä ansaitsen. Ja niin sen pitää mennäkin.
Lopuksi on pakko sen verran palata kahden vuoden takaiseen haastatteluumme, että nostan uudelleen tarkastelun alle yhden lauseen, jonka Intonen tuolloin sanoi. Hän kiteytti oman pelillisen identiteettinsä toteamalla, että ”jos en tee töitä, ei pelissäni ole yhtään mitään”. Vieläkö asia on näin?
– Kyllä kaikki lähtee työnteosta, vaikka tuo voi kuulostaakin vähän absurdilta heitolta, mutta siitä se lähtee ja onnistumiset tulee sen päälle.
Eli Aarne Intonen ei ole sellainen pelaaja, joka on varjoissa sen viisikymmentäyhdeksän minuuttia ja sitten käy yskäisemässä sen yhden maalin?
– Tietenkin on niitäkin pelaajia, josta ajattelee, että ”onko tuo edes pelaamassa tänään?”. Sitten peli on 2–2, sitä on kolmekymmentä sekuntia jäljellä ja kaveri kiskaisee yhtäkkiä kiekon takayläkulmaan ilmoittautuen peliin mukaan ja matsi voitetaan. Sellaiset ovat hienoja pelaajia, mutta minä en ole sellainen.
Markku Silvennoinen
Kirjoittaja on Auran Aaltojen TPS-selostaja
