Silvennoisen Suvivieraana Arttu Ilomäki!
Arttu Ilomäkeä voi minun mielestäni aivan huoletta kutsua Liigan tähtipelaajaksi ja yhdeksi Tepsin alkavan kauden kivijaloista. Taitava rightin sentteri on näyttänyt Lukko-vuosinaan pystyvänsä tekemään tehoja hyvällä tasolla ja hänestä varmasti tiedetään mitä taloon on tulossa.
Mutta ennen kuin mennään sen tarkemmin siirtoon ja sen taustoihin, on pakko kysyä Ilomäeltä viime kaudesta. Rauman Lukon kausi kun oli miedosti ilmaistuna vaiherikas vuoristorata. Ilomäen omalla kohdalla tilastot näyttävät varsin hyvältä, mutta kun joukkueen kaudessa oli vähän kaiken ja laista, niin millainen tarina oli Ilomäen silmin niin joukkueena kuin henkilökohtaisestikin?
– Se oli kyllä todella kaksijakoinen kausi. Harjoitusottelut tuntuivat hyvältä, mutta alku oli äärimmäisen vaikea, niin joukkueelta kuin itseltänikin. Olisiko se ollut niin, että jos en hirveästi valehtele, niin kahdestakymmenestä ensimmäisestä pelistä voitimme ehkä viisi vai seitsemän? Tuntui, että hävisimme häviämistämme ja peli oli aika levällään. Siinä joutui itsekin oikein hakemaan ratkaisuja. Katsoin varmaan eniten pelejä videolta, mitä olen ikinä katsonut, että ”mitä h******iä minä tuolla oikein teen? Olen taas väärässä paikassa” ja niin poispäin.
– Sitten saimme hommasta kiinni, pelasimme hyvän jakson ja palaset alkoivat loksahtaa paikoilleen. Voitimme paljon pelejä ja nousimme sarjataulukossa aivan hänniltä ylemmäs. Mutta niinhän se aina menee. Joka joukkueelle tulee aina jossain kohtaa se vaikea jakso ja jokaiselle pelaajalle sellainen tulee myös. Sitten on kyse siitä, että miten ja kuinka nopeasti selvität sen vaikean jakson.
– Puolessa välissä kautta pelasimme jo niin hyvin, että suora pudotuspelipaikka oli haarukassa, mutta sitten tuli korona. Se tuli kahdessa ryppäässä. Ensimmäisellä kerralla en sitä saanut, kun meillä melkein kaikki sai sen CHL-matsista. Siinä huilattiin ja odoteltiin, että koska jätkät ovat taas kunnossa, mutta sitten se iski toisen kerran. Ensin saatiin varmaan Delta ja sitten varmaan Omikron. Siellä oli monta jätkää, jotka sairasti koronan kahdesti viime kauden aikana.
– Sitten tuli päätös, ettei pelejä enää peruta, niin raavittiin kasaan kynnelle kykenevät ja olimme silloin vielä suorassa pudotuspelipaikassa kiinni, mutta eipä oltu enää sen jälkeen. Viimeiset pelit pelattiin ihan pudotuspelipaikasta, että päästäänkö ylipäätään mukaan. Säälien kautta sinne sitten pääsimme ja sen otteluryppään jälkeen…en tiedä oliko sitten tankki tyhjä vai oliko Tappara vain niin h*******i parempi, mutta itse tunsin, etten pystynyt joukkuetta auttamaan, eli minulta oli eväät niin sanotusti syöty.
– Loppujen lopuksi kaiken sen alkukauden p****n jälkeen pelattiin puoli kautta hyvin ja henkilökohtaisestikin pelasin hyvin, mutta loppukausi kirjaimellisesti valui sormien välistä. Siitä jäi kyllä paljon hampaankoloon. Mutta väitän, että tämä vahvistaa minua pelaajana henkisesti. Että tiedän miten ei jatkossa enää valu mikään sormien välistä ja tiedän mitä voisi tehdä toisin.
Kerron ihailevani kiekkoilijoissa eniten sitä, miten he pystyvät suorittamaan ja selviytymään Liigan runkosarjasta, joka on lopulta henkisesti varsin kova mankeli. Miettikääpä itsekin. Pelaajan pitää ensin pumpata itsensä henkisesti optimaaliseen tilaan ollakseen valmis peliin. Heti pelin jälkeen on nollattava kaikki ne tunteet ja tuoksut, jotka ottelu on pitänyt sisällään ja olla parhaassa tapauksessa heti seuraavana päivänä valmis aloittamaan kaiken alusta. Eli mielen kanssa on jumpattava itseään jatkuvasti ylös ja alas. Ei ole aivan helppoa hommaa muuten se. Ja tähän päälle tulee vielä se, että fyysinen valmistautuminen täytyy myös tehdä viimeisen päälle. Ja sitten pitäisi vielä muistaa nauttia tästä rumbasta, ettei ala puristaa mailaa liiaksi.
– No siis nimenomaan näin. Jos ajatellaan viime kauden loppua, kun meillä Raumalla peruttiin paljon pelejä ja lopussa pelattiin todella iso rypäs pelejä, niin siinä se ehkä realisoitui. Kun siinä pelattiin niin paljon, niin sen huomasi välillä, että kun olimme menossa peliin, niin se tuntui jo vähän kuin tavalliselta harjoituspäivältä, kun pelejä oli lähestulkoon joka päivä, että kaikki saataisiin pelattua ja siltikin meiltä jäi kaksi peliä pelaamatta.
– On ehkä vielä raskaampaa valmistaa itsesi peliin mentaalipuolella kuin pelkästään fyysisellä puolella. Totta kai siinä sitä juuri mitataan, että kuka on kova äijä, mutta mentaalipuolen lataaminen vaatii paljon, että saat itsesi joka ilta valmiiksi. Se on vähintäänkin yhtä kovaa kuin se fyysinen puoli, josta tietysti täytyy pitää myös huolta. Ethän sinä voi olla joka ilta fyysisesti parhaimmillasi, kun aina on jotain pientä kolhua tai jotain, mutta sitä pystyy paikkaamaan juuri sillä mentaalipuolella. Kun vähän alkulämmöillä jotain paikkaa kolottaa, niin kun mentaalipuoli on kunnossa, ei pelin aikana enää kolotakaan. Se on melkoista taistelua ajoittain.
Lukolla oli siis viime keväänä varmasti jopa liigahistorian kovin ottelutahti ja kun toinen korona-aalto pyyhkäisi Lukon läpi, sai Ilomäkikin tartunnan, eikä paluu laatikkoon ollut aivan ongelmaton
– Kun tulin koronan jälkeen takaisin pelaamaan, niin siinä oli alla muutama ihan kunnon tautipäivä ja meillä oli heti tuplapeliviikonloppu edessä. Ensimmäisen pelin jälkeisenä yönä vaimoni Viivi herätti minut ja kysyi, että on kaikki hyvin. Olin vähän tokkurassa ja ihmettelin sitä, kunnes tajusin olevani yltä päältä hiessä ja sykemittari näytti 141 kesken unen. En mielestäni mitään sellaista unta nähnyt, mikä tuon olisi aiheuttanut. Siitä sitten seuraavana aamuna hallille ja uuteen peliin. Se jälkimmäinen peli lauantaina oli raskain minkä olen pelannut. Tuntui alkulämmöstä lähtien, ettei oikein henki kulje, mutta kyllä se siitä sitten helpotti.
– Onneksi Lukossa oli kaikki viimeisen päälle sen suhteen, että meillä oli kymmenen päivän prosessi, jonka tarkoitus oli varmistaa, että palasit mahdollisimman terveenä pelaamaan. Se oli hienosti hoidettu Kuosmasen Manelta (joukkueenjohtaja Mika Kuosmanen, toim. huom.). Vaikka monella oli menohaluja, niin hän ei päästänyt ketään aikaisemmin pelaamaan, ettei tulisi mitään vakavampaa. Itsekin kun olen sen kymmenen päivää poissa ja kunnolla kipeänä, niin huomasin kyllä, ettei kroppa aivan täydessä tikissä ollut, mutta aika nopeasti se sieltä taas sitten tulee.
ILOMÄKI TULI TURKUUN VOITTAMAAN
Pelkästään jo Ilomäen tilastoja katsomalla tulee mieleen ajatus, ettei hänen meriiteillään varustettuja kotimaisia senttereitä tänä päivänä kauheasti vapaalla jalalla liiku, mutta mustavalkoisten onneksi Ilomäki ja TPS löivät hynttyyt yhteen ainakin vuodeksi. Mutta tietysti on kysyttävä, että miksi Turku, miksi Tepsi ja miksi juuri nyt? Vaihtoehtojakin varmasti oli.
– Olisi kai niitä vaihtoehtoja ollut, jos niitä olisi kysellyt. Tämä meni sillä tavalla, että aiemmin on ollut puhetta siirrosta molemmin puolin, eli ainakin jonkinnäköistä kiinnostusta on ollut, mutta nyt kun minulla on 1-vuotias tyttö kotona, niin kaikki tällaiset asiat, mitkä vaikuttavat pelien ulkopuolella, ajoivat tätä kohti. Mutta kyllä se oli se molemminpuolinen kiinnostus, joka minua sytytti, että en etsinyt vain paikkaa mihin pääsisin, vaan paikkaa, missä halu on molemminpuolinen. Silloin se todennäköisesti toimii parhaiten.
Eli hetkinen. Tepsin kanssa on käyty keskusteluja useampanakin vuotena?
– No ei nyt mitään kymmentä vuotta olla keskusteltu, mutta aikaisemminkin ollaan jotain puhuttu ja nyt puhuttiin enemmän. Kaikki meni nyt suht nopeasti maaliin ja saatiin sopimus tehtyä.
Kysyn mielenkiinnosta, että missä kohtaa kautta keskustelut alkoivat ja Ilomäki tekee samalla mielenkiintoisen paljastuksen siitä, miten pelaajamarkkinat ainakin joiltain osin nykyään toimivat.
– Syyskuun aikana tulee aina jo jotain kyselyjä, mutta tästä ei ollut kyse Tepsin kanssa. En ole niihin enää lähtenyt mukaan. Ymmärrän sen toki, että joukkueet halutaan saada mahdollisimman aikaisin kasaan. Tepsin kanssa aloimme puhua joulu-tammikuun tienoilla.
Kun tämän sarjankin puitteissa olen kuullut erilaisia ajatuksia aiheesta, niin en tietenkään malta olla kysymättä, että millaisin perustein Ilomäki joukkuettaan valitsee? Onko tärkeää, että tulee juuri sellainen oikeanlainen tunne?
– Nuorempana tietysti oli se, että mihin vain otettiin, niin menin sinne äkkiä, mutta nyt kun on alkanut vähän ikää tulla, niin miettii enemmän kokonaisuutta, eli miten pelihomma kulkee ja miten asiat siviilissä kulkee, kun se taas vaikuttaa paljon pelisuoritukseen. Sanotaan vaikka niin, että nyt ajattelen enemmän sitä, että halutaanko minut jonnekin. Kuitenkin olen jo muutaman vuoden pelannut ja kaikki tietävät millainen pelaaja olen, niin seurat tietävät mitä haluavat. Jos minulle tulee sellainen olo, että minut todella halutaan johonkin joukkueeseen, niin se on paljon, paljon helpompi päätös kuin että itse koitat väkisin mennä jonnekin, minne itse haluaisit, kun sinua ei sitten välttämättä halutakaan niin paljoa sinne.
– Minulla kun ei ole enää yhtä montaa vuotta edessä kuin mitä niitä on käytynä, joten minulle on pääasia, että voittaisin jotain. Se on aika hieno fiilis, kun saa kauden päättää voittoon. Se on sellainen kirkkain ajatus, että haluan voittaa.
Otaksun, ettei se varmaankaan haitannut valinnan tekemistä, että Tepsi on ollut kaksi kertaa peräkkäin finaalissa ja mestaruusikkuna on niin sanotusti auki?
– No ei missään nimessä, mutta totta kai jokainen kausi on aina uusi kausi. Vähän sama kuin nyt Raumalla, että siellä oli juuri voitettu kannu ja meininki oli, että siitä jatketaan, mutta se työmäärä, mikä sen eteen pitää tehdä, että voit kauden päätteeksi nostaa sitä kannua, on aivan tolkuton. Se ei millään vanhoilla meriiteillä tule, vaan kaikki alkaa siitä ihan ensimmäisestä päivästä, kun hommia ruvetaan tekemään. Siinä ei ohipäiviä voi tulla.
YHTENÄISYYS YTIMESSÄ
Ilomäellä on siis uraltaan Suomen mestaruus Tapparasta ja kenties se kaikkien aikojen MM-kulta Leijonapaidasta vuodelta 2019, joten Ilomäellä on kokemuksen tuomaa perspektiiviä siihen, että mitkä asiat hänen mielestään ovat tärkeimpiä voittamisen kannalta.
– Koko ajan kirkastuu, että joukkuehenki ja sellainen yhteen hiileen puhaltaminen, että kaikki tekee kimpassa hommia. Silloin Tapparassa sitä ei vielä tajunnut, mutta vuosi vuodelta kirkastuu kuinka tärkeitä ja isoja asioita ne ovat. Nämä ovat ehkä vielä tärkeämpiä kuin vaikka jotkin tietyt pienet pelikirjalliset asiat. Eli kun pelaaja huomaa, että toiselle sattuu pieni virhe, niin hän on heti valmis paikkaamaan sen ja sitä seuraava äijä katsoo, että hän paikkaa sitä, joka menee paikkaamaan aiempaa virhettä. Väitän, että joukkuehengen osuus on ainakin 50% siitä miten joukkue lopulta menestyy.
– Tietysti se on siitäkin kiinni, että pelaajat ovat kunnossa ja tekevät sovittuja asioita kentällä, eli ei siellä mitään sooloilemaan voi alkaa. Mutta sellainen yhdessä tekeminen ja se, että kaikki välittävät kaikesta mitä tehdään, niin väitän, että se on iso osa voittamista.
Heitän ilmaan ajatuksena, että onko väärin sanoa, että kun Ilomäki tulee Tepsissä olemaan joukkueen vanhimpia, niin hän tuo tullessaan kokemusta, joka tarkoittaa juuri nimenomaan sitä aina tärkeää perspektiiviä?
– Sanotaan nyt vaikka niin, että vaikka olen iän puolesta sitä kokeneempaa kaartia, niin juttuni kyllä menevät kopissa nuorempien kanssa läpi kuin väärä raha, eli persoonaltani sovin kyllä joukkoon.
– Ehkä sillä tavalla se tuo, kun olen nähnyt eri joukkueita, niin olen nähnyt miten paljon se vaikuttaa, jos jossain on jotain pieniä kuppikuntia, kun pitäisi olla kliseisesti sitä yhtä isoa perhettä. Kyllä sen pelaajatkin aistivat ja se on juuri se asia, mikä ajaa joukkueen niiden vaikeiden aikojen yli. Tappioita tulee joka tapauksessa. Tappio ja epäonnistumiset kuuluvat siihen prosessiin, jonka myötä joukkue kehittyy, menee eteenpäin ja kasvaa yhteen.
Mutta miten Ilomäen mielestä joukkuehenkeä tulee vaalia?
– Jokaisen pitää pystyä olemaan oma itsensä ja pitäähän sinun nyt joka työyhteisössä pystyä sietämään erilaisia persoonia ja erilaisia ihmisiä. Kun siihen päästään, niin silloin kaikki myös tekevät niitä sovittuja juttuja ja jos huomataan, että joku niistä liisii, niin se alkaa syömään henkeä. Eli kun kaikki hoitavat sovitut hommat ja kun tehdään töitä, niin tehdään tosissaan ja kun on vapaa-aikaa, niin sitten vietetään vapaa-aikaa.
Ilomäki myös muistuttaa, että vaikka voitosta aina pelataan, niin kannun kaukaiselle kiillolle ei kannata antaa liikaa huomiota, kun uusi kausi alkaa.
– Siis totta kai tavoite pitää olla, mutta jos mietit koko ajan sitä, että nyt voitetaan mestaruus, niin minun mielestäni kausi on parempi pilkkoa pienempiin osiin. Eli että voitetaan vaikka tämä peli tästä ja sitten voitetaan nuo seuraavat pelit tuosta. Mutta jokainen pelaajahan haluaa tietysti voittaa, ihan sama mikä peli on kyseessä. On se sitten vaikka kivi-paperi-sakset, niin sen haluaa voittaa joka kerta. Mutta jos mietit joka päivä, että ei tällä ole niin väliä, kunhan voitetaan mestaruus, niin se on mielestäni vähän raskas ajattelutapa. Ennemmin eletään hetkessä ja mennään päivä kerrallaan.
– Jos koko ajan ajattelee vain jotain todella kaukaista, niin…no, totta kai sitä pitää tietyllä tapaa ajatella, mutta jos sinulla on vain mestaruus koko ajan mielessä, niin en usko, että se kantaa pitkälle.
Markku Silvennoinen
Kirjoittaja on Auran Aaltojen TPS-selostaja
