Niin lähellä ja niin kaukana. Aivan tulkintatavasta riippuen. Näin voisi lähestyä ensipuraisulla Turun Palloseuran näkökulmasta lauantaina pelattua toista finaaliottelua Tapparaa vastaan.

Toisen(kin) finaaliväännön vei Tappara. Tällä kertaa jatkoerän myötä maalein 2–1.

Ai miksi lähellä? Siksi, että avauserän tärinän jälkeen Seura paransi ottelua mitä pidemmälle minuutit etenivät kohti päätössummeria. Eikä TPS:n voitto olisi ollut minkäänlainen vääryys – päinvastoin.

Ja kaukana siksi, että maalit ratkaisevat. Ja maalien välinen etäisyys kerrannaisvaikutuksineen on finaalisarjassa noin 30 valovuotta.

Lauantai-ilta tarjosi loppuunmyydyssä Gatorade Centerissä sitä mitä pitikin; kiihkettä kuumaa, finaalihulluutta huumaa.

Tappara siirtyi ottelussa johtoon avauserän loppuminuuteilla TPS:n merkkausvirheen viitoittamalla mahdollisuuden tiellä. Avausmaalista vastasi Waltteri Merelä.

Seura paransi pelaamistaan toisessa erässä ja paine Tapparan päädyssä kasvoi, mutta hengityksen pidättäminen jatkui yleisön seassa tasoitusmaalia odotellessa.

Ja lopulta se syntyi, kun pelikellossa oli aikaa jäljellä viisi ja puoli minuuttia. Juuso Pärssinen sytytti ennennäkemättömän tunneroihun Gatorade Centerin lehtereille, jonka silminnäkijät muistavat ja tuntevat vielä pitkään.

Seuran roihu kantoi myös jatkoerän avaushetket, mutta vaihtui kuitenkin Tapparan tarjoamaan nuotion sammutukseen ajassa 62.41. Charles Bertrand ja pomppukiekko sisään. 

Se ottelu loppui siihen, mutta finaalit jatkuvat. Seuraavan kerran pelataan Tampereella maanantaina klo 18.30.